Olen liki 4-kymppinen nainen. Eronnut nyt toista kertaa pitkähköstä
parisuhteesta. Tällä kertaa mukana 2 lasta. Ensimmäisestä erosta liki
tasan 10v. Olen siis jälleen uuden edessä.
Tästä blogista ei tule muotiblogia, ei sisustusblogia eikä täällä
esitellä lasteni uusia vaatteita. Haluan tämän blogin avulla jäsentää
tätä prosessia, löytää ehkäpä muutaman lukijan ajatuksilleni mutta
ennenkaikkea laittaa tämän muistiin itselleni. Jotta muistaisin.
Tämänkin eron yhteyteen kuuluu vahvasti ikäkriisi. Siihen kuuluu myös
se, että lapset ovat nyt vajaa 3v ja 6v. Lapset ovat mahdollisimman
paljon isällään ja olemme asumisen saaneet onneksi järjestymään niin,
että olemme hyvin lähekkäin. Minulla on siis enemmän omaa aikaa kuin
viimeiseen kuuteen vuoteen. Aikaa olla yksin omien ajatusteni kanssa.
Elämäni on muutenkin muutoksessa. Työpaikkani on taloudellisissa
vaikeuksissa ja tätä uraa olen tehnyt liki 15vuotta. Olen jo vuosien
ajan kokenut, että olisi aika uudelle. Ehkäpä nyt onkin? Ja toki tähän
kuuluu jonkinlainen henkisyyden, hyvänolon ja tasapainon etsiminen.
Liki kaikki on nyt auki. Toisaalta se on jännittävää ja kiehtovaa, toisaalta pelottavaa ja kauhistuttavaa. Tätä kai se elämä on?
Elämä ei olisi elämää jos se ei välillä löisi avarilla päin näköä. Niin tuskallista kuin se onkin.
VastaaPoista