Kesäloma alkaa olla nyt lopuillaan - enää viikko lomaa jäljellä minulla. Sitten alkaa uusi vaihe - töiden ja opiskelujen yhdistäminen.
Lomalla kävimme entisessä kotikaupungissani, jossa en ole käynyt 15 vuoteen. Sieltä muutin pois ensimmäisen puolisoni kanssa. Nyt pääsin jättämään myös tuolle elämälle hyvästit. Kiersin tutut paikat, kävin niiden asuntojen pihoilla joissa nuorina aikuisina asuimme. Itku tuli monessakin kohdassa mutta se oli hyvää, puhdistavaa itkua. En ajatellutkaan, että myös tuota painoa olin kantanut mukanani. Tuo ensimmäinen ero tulee aina jäämään minulle hähmäisemmäksi kuin tämä. Silloin minulla ei ollut taitoa jäsentää omia tunteitani tämänkään vertaa.
Toki myös viime kesäinen, viimeinen perheloma on muistoissa. Ja siksipä tämäkin loma tuntui hetkittäin todella vaikealta. Olen aika väsynyt tähän menneisyydessä elämiseen ja sen pyörittämiseen. Haluaisin siihen jo taukoa. Tiedän, että asiat järjestäytyvät silti päässäni kokonaisuudeksi ja tulen saamaan uusia oivalluksia. Mutta lomaa en enää jaksa, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Arki on siis tervetullut osaltani.
