Lähtötilanne on se, että takana on viimeisimmäksi liki 8vn suhde, josta tuloksena kaksi lasta, särkynyt sydän ja rikkonainen sielu. Mutta samalla ääretön määrä hyviä muistoja, elämänkokemusta ja kiitollisuutta. En koe tätä(kään) eroa epäonnistumisena enää niin vahvasti. Vaikka toki nyt kun mukana on lapsia, homma on ihan eri.
Asumme entisen puolisoni kanssa 5min kävelymatkan päässä toisistamme ja pystymme sopimaan lasten menemisistä ja tulemisista vielä sovussa. Olemme käyneet läpi sellaisen myräkän yhdessä ollessamme hänen ensimmäisen puolisonsa osalta, että ikinäkoskaanmilloinkaan en omia lapsiani sellaiseen myllyyn laittaisi. Minulla ei ole syytä häntä vihata lasten isänä tai mitenkään estää suhteen pysymistä tiiviinä. Lapsillani on heille paras isä ja toivoisin, että osaisimme olla aikuisia ja hoitaa myös jatkossa vanhemmuutta parhaamme mukaan.
Mutta tämän blogin tarkoitus ei ole käydä lävitse mennyttä suhdetta tai mustamaalata exääni. Hän varmasti voisi halutessaan kirjoittaa minusta ihan yhtä pahoja asioita kuin minä hänestä. Meitä oli ihan kaksi siinä suhteessa. Kumpikin teimme virheitä joiden vuoksi olemme tässä tilanteessa. Kumpikin opettelemassa uutta elämää. Toki on tärkää käydä lävitse sitä omaa osuutta siinä suhteessa, mutta ehkä kuitenkin vielä tärkeämpää olisi katsoa eteenpäin. Ja elää tätä päivää.
Sepä se. Mitä tästä eteenpäin?
Tervehdys!
VastaaPoistaHuomasin että väkiluku oli kasvanut yhdellä ja päätin tulla toivottamaan sut tervetulleeksi, toivottavasti viihdyt meidän porukassa ja tehdään niin että mä laitan sut samantien Talagh Malarin listoille jotta muutkin löytävät tänne.
Tilanteesi on muuten samanlainen kuin meikäläisellä paitsi meilllä ei Valkyrian kanssa ole muksuja, aikoinaan tehty päätös koska silloinen elämä oli niin sekaisin kuin elämä voi olla.
Meillä ei ero - olkoonkin että se sattuu sieluun - tapahtunut vihaväleissä ja sovittiin että pidetään yhteyttä koska elämässä tulee kuitenkin tilanteita jolloin tarvitsee hieman toisen jeesiä ja muutenkin, ei sitä useamman vuoden jälkeen toista voi noin vain unohtaa.
Melkoinen muutos kuitenkin kuten sinullakin ja tulevaisuus on ihan auki mutta ehkäpä se siitä alkaa hahmottumaan.
Jaksamista <3