Satuin tänään vilkaisemaan kolmoselta tulevaa retromusiikkiohjelmaa, jossa oli tällä kertaa jakson nimenä Kasarisynkistely. Biisilista ja aiheet olivat todella piristäviä- kuolemaa, eroja ja työttömyyttä. Esimerkkeinä Elämän valttikortit, Tähdet tähdet, Pidä itsestäsi huolta, Viidestoista yö jne. Ja mä osasin sanat yli puoleen noista lauluista!
80-l olen ollut 3-13vuotias, joten tuon musiikin on pitänyt tulla tutuksi vanhempieni ja heidän sisarustensa kautta. Äitini piti erityisen paljon myöskin 'Varpunen Jouluaamuna'-laulusta, joka minusta on ihan kamala (anteeksi). Liekö siis ihmekään se mollisävyinen viritys, mikä minussa on? Kun se suruisuus on jo perimässä saatu, kainuulainen mielenmaisema sitä vahvistanut ja vielä nuo laulut kertoneet siitä, millaista se aikuisen elämä on. ;)
Mielenkiintoinen havainto kaikkinensa. Tätä sietää pohtia vähän tarkemminkin.
Mun täytyy sanoa, että oon aina inhonnut näitä suomalaisia synkistelybiisejä. Vaikka olenkin sinänsä tavallaan melankolinen suomalainen, niin silti olen aina kaivannut vähän iloisempaa musiikkia kuin suomalaista "elämä on synkkää ja kurjaa" -biisejä. Jo teininä mun kaverit kiinnitti huomiota siihen, että saatettiin kuunnella levyllinen jonkun kaverin suosikkimusaa, siis levyllinen jotain suomalaista masennusta ja sen jälkeen mä olin ihan maassa. Joskus joku käskikin laittaa musiikin pois, kun toi Marra näköjään masentuu. En vain kestä sellaista, enkä pysty ymmärtämään kuinka joku voi kuunnella sellaista ihan vakavissaan. Jokainen toki kuunnelkoon mitä haluaa, mutta tässä kohtaa tunnen itseni melko epäsuomalaiseksi, kun melkeinpä vihaan suomalaista synkistelymusiikkia. Ehkä siksi en ole koskaan osannut aikuistua ja vielä yli kolmekymppisenäkin haluan elämän olevan kivaa ;)
VastaaPoistaEn mäkään niitä voi sietää vaikka ne osaankin. Kuten myös tuo joululaulu on sellainen, jota en suostu kuuntelemaan. Joulunhan pitäisi olla iloinen juhla :) Muutenkin kuuntelen todella vähän suomalaista musiikkia, kun usein niissä elämä on niin kurjaa ja kamalaa. Ja onhan se. Välillä. Mutta ei nyt hyvänen aika koko ajan!
VastaaPoistaOtan osaa keskusteluun :) ja olen samalla linjalla teidän kanssa, mutta täytyy myöntää hassu yksityiskohta omalla kohdallani. Näin ulkosuomalaisena on välillä ihana kuunnella jotain suomalaista (melankolista) musiikkia, koska se yhdistää niin syvästi suomalaisuuteen. Erikoista mutta totta. Mutta itsekin olen kyllä iloisen maailmanmusiikin ja rytmimusiikin ystävä. Suomalainen melankolia hämmentää! Sellaisia me olemme kai.
VastaaPoista